Ihan pikainen päivitys tähän väliin.
Jos tykkää katsella koirien kuvia, kannattaa seurata meitä Instagramissa.
Linkki Instagramiin löytyy sivupalkista ----->
tiistai 11. marraskuuta 2014
perjantai 7. marraskuuta 2014
Comeback
Onpas aika hurahtanut hurjaa vauhtia, blogi on jäänyt täysin huomiotta kuukausiksi. Nyt on aika tehdä ryhtiliike ja päivittää blogi ajantasalle.
No mitä olemme tehneet koko tämän ajan?
No, olemme treenanneet TOKO:a ja pakko myöntää, että olen oikein ylpeä Norriksen kehityksestä, palataan siihen myöhemmin.
Nimittäin, on yksi asia, joka on pitänyt perheemme kiireisenä viimeisen kuukauden ajan. Saanko esitellä, Klaus!
Joskus elämässä tulee eteen mahdollisuuksia joihin on pakko tarttua. Jos joku muistaa, meidän oli tarkoitus kasvattaa koirien lukumäärää vasta ensi kesänä, mutta Klasu tulla tupsahti hieman yllättäen perheeseemme. Kuten kuvasta näkyy, Klaus on jo aikuisempaa mallia, puoli vuotta Norrista vanhempi. Nyt jotkut haukkovat happea, että kuka hullu integroi kaksi nuorta urosta samaan perheeseen. Olihan se rohkeaa, mutta huolellisella poikien (nimike "pojat" tarkoittaa Norrista ja Klasua) toisiinsa totuttamisella kodinvaihto sujui oikein mallikkaasti.
Klasu on oikea kultakimpale, rakastaa ihmisiä (erityisesti lapsia), rapsutuksia ja sylissä oloa. Klasu hakee kivasti kontaktia, sekä on äärettömän nopea oppimaan. Spitzimäisen äänekäs tietenkin. Ja kahdesta spitzistä vasta ääntä lähteekin. Uudessa kodissa on meinaan uudet äänet, jotka on pitänyt haukkua mikronkellosta lähtien. Ulkona on uudet alueet ja kaikki on pitänyt haukkua, autot, koirat, ihmiset. Uloslähtökin on pitänyt haukkua. Yksinolo on pitänyt haukkua. Kotona yläkertaan poistuvat ihmiset on pitänyt haukkua.
ONNEKSI koirilla on tapana oppia uusia asioita ajoittain hyvinkin nopeasti, joten olemme saaneet karsittua haukkulistan toisiin koiriin, satunnaisiin autoihin, sekä harvoihin ja valittuihin ihmisiin.
Suurin edistys on kuitenkin tapahtunut ulkoillessa. Kun Klasu tuli meille, se oli niin stressaantunut, ettei se kyennyt syömään ulkona makoisimpiakaan nameja, eikä se kuullut yhtään mitään mitä yritin piipittää hihnan päässä. Klasu mennä viipotti hajujen perässä vetäen ja edestakaisin juosten, mutta kuukaudessa Klaus on muuttunut hirmuisesti ulkona. Klaus ei enää uppoudu samalla tavoin hajuihin, tulee kutsuttaessa luokse ja ennen kaikkea syö ulkona!
Toki kasvaneeseen ruokahaluun vaikuttaa se, että raakaruoka vaihtui väliaikaisesti nappularuokaan ja ruokaa tulee ainoastaan minun kanssa treenatessa, ruokakupit jäivät toistaiseksi työttömiksi. Työmotivaatio kasvoi molemmilla koirilla, eikä Norriskaan enää nirsoile ruokaansa.
Tässä pieni referaatti kuluneesta. Paljon on vielä opittavaa kumpaisenkin pojan kanssa, mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
No mitä olemme tehneet koko tämän ajan?
No, olemme treenanneet TOKO:a ja pakko myöntää, että olen oikein ylpeä Norriksen kehityksestä, palataan siihen myöhemmin.
Nimittäin, on yksi asia, joka on pitänyt perheemme kiireisenä viimeisen kuukauden ajan. Saanko esitellä, Klaus!
Joskus elämässä tulee eteen mahdollisuuksia joihin on pakko tarttua. Jos joku muistaa, meidän oli tarkoitus kasvattaa koirien lukumäärää vasta ensi kesänä, mutta Klasu tulla tupsahti hieman yllättäen perheeseemme. Kuten kuvasta näkyy, Klaus on jo aikuisempaa mallia, puoli vuotta Norrista vanhempi. Nyt jotkut haukkovat happea, että kuka hullu integroi kaksi nuorta urosta samaan perheeseen. Olihan se rohkeaa, mutta huolellisella poikien (nimike "pojat" tarkoittaa Norrista ja Klasua) toisiinsa totuttamisella kodinvaihto sujui oikein mallikkaasti.
Klasu on oikea kultakimpale, rakastaa ihmisiä (erityisesti lapsia), rapsutuksia ja sylissä oloa. Klasu hakee kivasti kontaktia, sekä on äärettömän nopea oppimaan. Spitzimäisen äänekäs tietenkin. Ja kahdesta spitzistä vasta ääntä lähteekin. Uudessa kodissa on meinaan uudet äänet, jotka on pitänyt haukkua mikronkellosta lähtien. Ulkona on uudet alueet ja kaikki on pitänyt haukkua, autot, koirat, ihmiset. Uloslähtökin on pitänyt haukkua. Yksinolo on pitänyt haukkua. Kotona yläkertaan poistuvat ihmiset on pitänyt haukkua.
ONNEKSI koirilla on tapana oppia uusia asioita ajoittain hyvinkin nopeasti, joten olemme saaneet karsittua haukkulistan toisiin koiriin, satunnaisiin autoihin, sekä harvoihin ja valittuihin ihmisiin.
Suurin edistys on kuitenkin tapahtunut ulkoillessa. Kun Klasu tuli meille, se oli niin stressaantunut, ettei se kyennyt syömään ulkona makoisimpiakaan nameja, eikä se kuullut yhtään mitään mitä yritin piipittää hihnan päässä. Klasu mennä viipotti hajujen perässä vetäen ja edestakaisin juosten, mutta kuukaudessa Klaus on muuttunut hirmuisesti ulkona. Klaus ei enää uppoudu samalla tavoin hajuihin, tulee kutsuttaessa luokse ja ennen kaikkea syö ulkona!
Toki kasvaneeseen ruokahaluun vaikuttaa se, että raakaruoka vaihtui väliaikaisesti nappularuokaan ja ruokaa tulee ainoastaan minun kanssa treenatessa, ruokakupit jäivät toistaiseksi työttömiksi. Työmotivaatio kasvoi molemmilla koirilla, eikä Norriskaan enää nirsoile ruokaansa.
Tässä pieni referaatti kuluneesta. Paljon on vielä opittavaa kumpaisenkin pojan kanssa, mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
torstai 24. heinäkuuta 2014
Friskies Doggy Run
Näin kovilla helteillä tekee pahaa ajatellakaan mitään juoksemiseen liittyvää, mutta törmäsin mielenkiintoiseen tapahtumaan, johon haluaisin osallistua. Nimittäin Doggy Run-tapahtumaan syyskuussa Helsingissä (ja elokuussa Tampereella).
Tapahtuman järjestäjät ovat onnistuneet nivomaan kaiken oleellisen yhteen: koirat, omistajat, perheet ja hyväntekeväisyyden. Nimittäin jokaisesta osallistumismaksusta lahjoitetaan 2€ tapahtumakaupunkien lasten hyväksi. Osallistua saa sekalaisella kokoonpanolla kävellen tai juosten, vapaavalintaisessa asussa, kunhan kokoonpanoon kuuluu koira tai useampi. Hyvä hyvä, tällaisia tapahtumia kaivataan lisää!
Linkki tapahtuman kotisivuille, jossa voi ilmoittautua mukaan.
Nyt pitäisi vielä viitsiä kaivaa lenkkarit naftaliinista ja käydä muutama harjoittelulenkki ennen tapahtumaa. Sitä ennen kokoan muutaman tekosyyn millä välttää juoksulenkit toistaiseksi:
1. Liian kuuma koiralle
2. Liian kuuma omistajalle
3. Ei ole kaikkia hienoja juoksuvarusteita
4. Huono kunto
5. Ei ehdi
6. Menen huomenna
P.S. Allekirjoittanut vihaa tätä hellettä!
Tapahtuman järjestäjät ovat onnistuneet nivomaan kaiken oleellisen yhteen: koirat, omistajat, perheet ja hyväntekeväisyyden. Nimittäin jokaisesta osallistumismaksusta lahjoitetaan 2€ tapahtumakaupunkien lasten hyväksi. Osallistua saa sekalaisella kokoonpanolla kävellen tai juosten, vapaavalintaisessa asussa, kunhan kokoonpanoon kuuluu koira tai useampi. Hyvä hyvä, tällaisia tapahtumia kaivataan lisää!
Linkki tapahtuman kotisivuille, jossa voi ilmoittautua mukaan.
Nyt pitäisi vielä viitsiä kaivaa lenkkarit naftaliinista ja käydä muutama harjoittelulenkki ennen tapahtumaa. Sitä ennen kokoan muutaman tekosyyn millä välttää juoksulenkit toistaiseksi:
1. Liian kuuma koiralle
2. Liian kuuma omistajalle
3. Ei ole kaikkia hienoja juoksuvarusteita
4. Huono kunto
5. Ei ehdi
6. Menen huomenna
 |
| Kuvan koira ei ole Norris |
P.S. Allekirjoittanut vihaa tätä hellettä!
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Kontaktista
Olen kuvitellut eiliseen asti, että kontakti tarkoittaa sitä, että koira napottaa minua kauniisti silmiin nakkia hinkuen, mutta olen ollut totaalisen väärässä. Eilen illalla, kun olimme Norriksen kanssa lenkillä, tuli meitä vastaan koira. Norriksella kun on tapana räksyttää ohitettaville koirakoille nappasin tapani mukaan käden täyteen namia, joita olen viime aikoina heitellyt Norrikselle maahan aina kun näköpiirissä on toinen koira. Norris valpastui ja huomasi toisen koiran ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ennen Norris olisi alkanut räksyttämään, mutta nyt se katsoi koiraa ja sen jälkeen käänsi katseensa minuun, palkkasin, se katsoi taas koiraa ja sitten minua, palkkio... ja tätä jatkui koko ohituksen ajan. Kun toinen koira oli mennyt ohi pistimme bileet pystyyn Norriksen kanssa, kehuin, rapsutin ja leikitin koiraa enemmän kuin koskaan. Olimme molemmat ihmeissämme tämän tapahtuman jälkeen, sillä ohitushetkellä tunsin jotain Norriksen ja minun välillä - kontaktin. Se oli jotain aivan muuta kuin silmiin tuijotusta. Se oli yhteys välillämme, tiesimme molemmat mitä tehdä, ja luotin Norrikseen sillä hetkellä täysin. Sama toistui, kun pääsimme ohittamaan koirapuiston ilman kiskomista ja huutamista. Nyt tosiaan tiedän, mitä se kontakti on, se on puheyhteys koiran kanssa, aivan jotain muuta kuin pelkkää silmiin tuijottelua.
Olen nyt ollut tiukkana Norriksen hihnakäytöksen kanssa, kyllästyin hajujen perässä kimpoilevaan karvapalloon, joten ainaisen kiukuttelun ja hampaiden kiristyksen sijaan otin uuden taktiikan. Aina kun Norris alkaa kiskomaan jonkin hyvän hajun perään, pysähdyn, kutsun Norriksen sivulleni perusasentoon, siitä seuraamisen kautta vapautus hajulle. Hajut tuntuvat olevan tällä hetkellä paras palkkio. Tästä taktiikasta on ollut paljon hyötyä: luoksetulo on parantunut, perusasento on mallillaan, Norriksen maltti kasvaa, sekä ärsyttävä kiskominen on vähentynyt huomattavasti, muutenkin Norris tuntuu kuuntelevan paljon paremmin (tai sitten vain kuvittelen).
Olen nyt ollut tiukkana Norriksen hihnakäytöksen kanssa, kyllästyin hajujen perässä kimpoilevaan karvapalloon, joten ainaisen kiukuttelun ja hampaiden kiristyksen sijaan otin uuden taktiikan. Aina kun Norris alkaa kiskomaan jonkin hyvän hajun perään, pysähdyn, kutsun Norriksen sivulleni perusasentoon, siitä seuraamisen kautta vapautus hajulle. Hajut tuntuvat olevan tällä hetkellä paras palkkio. Tästä taktiikasta on ollut paljon hyötyä: luoksetulo on parantunut, perusasento on mallillaan, Norriksen maltti kasvaa, sekä ärsyttävä kiskominen on vähentynyt huomattavasti, muutenkin Norris tuntuu kuuntelevan paljon paremmin (tai sitten vain kuvittelen).
 |
| Tämä ei ole kontakti |
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Tapaus hormonihirviö
Meillä sitten vaihtui Toko-ryhmä. Nykyisessä ryhmässämme treenaa Norriksen lisäksi kaksi IHANAAA narttukoiraa. Nykyiset treenimme ovat Norriksen osalta vikinää, kiljumista, räksyttämistä, kiskomista, haistelua ja hajujen nuolemista. V***u! Tunnen itseni niin huonoksi koiranomistajaksi, kun en kestä tuota Norriksen pöllöilyä, siitä seuraa ikävä jatkumo, Norris pöllöilee -> turhaudun -> Norris huomaa, että kiukustun, alkaa nuuhkimaan, eikä tarjoa kontaktia -> turhaudun lisää -> nuuhkii entistä enemmän, luimistelee, stressaa -> lopetamme treenit -> Norris rauhoittuu -> Norris pöllöilee uudestaan ja kaikki alkaa taas alusta...
Onneksi keksimme tähän ratkaisun, joka ainakin viime kerralla toimi. Otin Norrikselle häkin mukaan treeneihin, jonka sijoitin niin, että häkistä näkee minut, sekä treenit. Heti kun Norris aloitti sen tyttöjen luokse kiskomisen ja lakkasi kuuntelemasta minua, laitoin Norriksen häkkiin ja jäin itse seisomaan häkin lähelle selkä Norrikseen päin. Kun Norris rauhottui häkkiin, otin sen pois sieltä.
Viime treeneissä Norris joutui kahdesti häkkiin rauhoittumaan. Kun ensimmäisen kerran otin Norriksen pois sieltä, se oli ihan järkyttynyt, aivan kuin olisin piessyt sen, se ei suostunut ottamaan minkäänlaista kontaktia, kunnes istuin sen kanssa maahan ja vain olimme hetken aikaa. Siitä se sitten taas palasi tälle planeetalle ja pöllöily jatkui, jolloin laitoin sen takaisin häkkiin. Kun seuraavan kerran otin Norriksen pois, oli se sen verran rauhoittunut, että saimme vedettyä treenit hyvällä mielellä loppuun.
Tämä "häkitys" katkaisee tuon ikävän kierteemme, minä en turhaudu ja Norris pääsee laskemaan kierroksiaan. Itse pystyn kuitenkin seuraamaan kuunteluoppilaana treenejä sen aikaa, että Norris pääsee ulos häkistä. Eihän tämä mitenkään mukavaa ole, mutta josko hormonihirviö oppisi, että pelleilemällä ei saavuta mitään, vaan päinvastoin. Norris on kuitenkin niin laumasidonnainen että sille paras palkka on huomio ja kauhein rangaistus joutua pois lauman luota. Voimme siis toistaiseksi jättää namipalkkauksen taka-alalle ja ottaa tilalle vuolaat kehut ja vinkulelun.
Vielä näillä näytöillä en suostu Norriksen palleja poistamaan, annan Norriksen miehuudelle armonaikaa asettua aloilleen.
Onhan ne tytöt ihania.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Helpotusta koirakuumeeseen
Taas olen pitänyt blogipiiloa pitkän aikaa, koulua, treeniä, perheilyä....
Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi! Aloitimme Norriksen kanssa tokon uudestaan, koska Norris on tuollainen huligaani, niin halusin pitkän tauon jälkeen aloittaa ihan alusta, vaikkakin alkeet ovat meille ihan tuttuja.
Norris kyllä yllätti ensimmäisissä treeneissä minut täysin, se toimi kuin unelma. Koirassani on selkeästi havaittavissa aikuistumisen merkkejä, sillä toiset koirat eivät juurikaan häirinneet treenejä. Juurikin toisten koirien takia halusin aloittaa ihan alusta, koska Norris tavallisesti stressaa niiden seurassa, eikä kykene keskittymään, mutta kaikki stressi oli tiessään. Kunnes eräs toinen treeneissä ollut isompi koira pääsi omistajaltaan karkuun ja päätti tulla moikkaamaan Norrista ystävällisissä tunnelmissa. Norris säikähti moikaamaan tullutta koiraa, eikä sen jälkeen treenikään enää oikein kulkenut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa hyvällä mielellä eteenpäin.
Olen saanut myös helpotusta koirakuumeeseeni, olemme nimittäin mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että voisimme ensi kesänä tuplata koiramäärän, ottaa siis toisen koiran. Parhaillaan on käynnissä kova rotupohdinta.
Tavallaan haluaisin pysyä rodussa ja ottaa toisen mittelin, mutta toisaalta haluaisin myös vaihtaa rotua. Olen kovasti haaveillut Bordercolliesta niiden käytettävyyden vuoksi. Haluaisin Norriksen, tuon rakastettavan seurakoiran huipentuman rinnalle sellaisen hyperaktiivisen puuhastelijan, joka vaatisi minulta paljon. Bordercollie olisi myös kokonsa puolesta passeli, pidän koiran koossa kriteerinä, että jaksan tarvittaessa kantaa sen. Sileäkarvainen collie olisi myös kiinnostava vaihtoehto.
Onko lukijoilla joitain haaverotuja?
Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi! Aloitimme Norriksen kanssa tokon uudestaan, koska Norris on tuollainen huligaani, niin halusin pitkän tauon jälkeen aloittaa ihan alusta, vaikkakin alkeet ovat meille ihan tuttuja.
Norris kyllä yllätti ensimmäisissä treeneissä minut täysin, se toimi kuin unelma. Koirassani on selkeästi havaittavissa aikuistumisen merkkejä, sillä toiset koirat eivät juurikaan häirinneet treenejä. Juurikin toisten koirien takia halusin aloittaa ihan alusta, koska Norris tavallisesti stressaa niiden seurassa, eikä kykene keskittymään, mutta kaikki stressi oli tiessään. Kunnes eräs toinen treeneissä ollut isompi koira pääsi omistajaltaan karkuun ja päätti tulla moikkaamaan Norrista ystävällisissä tunnelmissa. Norris säikähti moikaamaan tullutta koiraa, eikä sen jälkeen treenikään enää oikein kulkenut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa hyvällä mielellä eteenpäin.
Olen saanut myös helpotusta koirakuumeeseeni, olemme nimittäin mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että voisimme ensi kesänä tuplata koiramäärän, ottaa siis toisen koiran. Parhaillaan on käynnissä kova rotupohdinta.
Tavallaan haluaisin pysyä rodussa ja ottaa toisen mittelin, mutta toisaalta haluaisin myös vaihtaa rotua. Olen kovasti haaveillut Bordercolliesta niiden käytettävyyden vuoksi. Haluaisin Norriksen, tuon rakastettavan seurakoiran huipentuman rinnalle sellaisen hyperaktiivisen puuhastelijan, joka vaatisi minulta paljon. Bordercollie olisi myös kokonsa puolesta passeli, pidän koiran koossa kriteerinä, että jaksan tarvittaessa kantaa sen. Sileäkarvainen collie olisi myös kiinnostava vaihtoehto.
Onko lukijoilla joitain haaverotuja?
perjantai 30. toukokuuta 2014
King size koiranpeti
Säästin ja tein itse Norrikselle uuden pedin. Olen jo pitkään haaveillut suurista lattiatyynyistä, joten päätin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tein pedistä kokoluokkaa valtava. Mitoiltaan peti on huimat 140x90cm, eli juuri ja juuri sopiva Mittelspitzille.
Anttilassa oli kankaita edullisesti, joten tuplasäästin ja valitsin kankaaksi Vallilan Poppamiestä hintaan 5€/m. Kangasta meni petiin kaksi metriä. Koska en ole mikään varsinainen käsityöihminen, en omista ompelukonetta, joten ompelin pedin käsin kaksinkertaisella karhunlangalla. Peti on kuitenkin mallia iso tyyny, joten tuollaisen pitäisi valmistua nopeasti, mutta käsin ompelemalla tunteja sai kulumaan useita.
Triplasäästin täytteiden kustannuksissa ja täytin pedin vanhoilla lakanoilla, peitoilla ja tyynyillä. Loppuvaiheessa jouduin jo pähkäilemään mitkä lakanoista uhraan täytteeksi. Tietenkin käytännöllisyys kärsi tämän johdosta, sillä peti painaa todella paljon. Peti kuitenkin ahmaisi sisäänsä parisängyn peiton, kolme tyynyä, kaksi koristetyynyä, fleece-peiton, vauvan vaunupussin, vauvan peiton, verhoparin sekä useita suuria lakanoita.
Työvaiheessa jokainen perheenjäsen kävi petiä ihmettelemässä ja testailemassa. Norriskin viihtyi torkkumassa kankaan päällä, kun ompelin petiä muotoonsa.
Lopputulos on kyllä mukava löhöilypeti. Taitaa jokainen karvaton ja karvainen tämän asunnon asukas vuorollaan pötkötellä pedillä, sillä nyt seuraa paljastus, Norris ei edes välitä pedeistä! Se saattaa hetken olla pedillä, jonka jälkeen Norris siirtyy mieluummin viileälle lattialle nokosille.
Olen kyllä tyytyväinen, että sain pedin valmiiksi, sillä harvoin mikään askarteluni oikeasti valmistuu. Tästä pedistä inspiroituneena haluaisin tehdä portaidemme alle isoista tyynyistä sellaisen fiilistely nurkkauksen, missä voisi lukea satuja ja kuunnella musiikkia. Siihen projektiin tarvitsen kyllä ompelukoneen.
Anttilassa oli kankaita edullisesti, joten tuplasäästin ja valitsin kankaaksi Vallilan Poppamiestä hintaan 5€/m. Kangasta meni petiin kaksi metriä. Koska en ole mikään varsinainen käsityöihminen, en omista ompelukonetta, joten ompelin pedin käsin kaksinkertaisella karhunlangalla. Peti on kuitenkin mallia iso tyyny, joten tuollaisen pitäisi valmistua nopeasti, mutta käsin ompelemalla tunteja sai kulumaan useita.
Triplasäästin täytteiden kustannuksissa ja täytin pedin vanhoilla lakanoilla, peitoilla ja tyynyillä. Loppuvaiheessa jouduin jo pähkäilemään mitkä lakanoista uhraan täytteeksi. Tietenkin käytännöllisyys kärsi tämän johdosta, sillä peti painaa todella paljon. Peti kuitenkin ahmaisi sisäänsä parisängyn peiton, kolme tyynyä, kaksi koristetyynyä, fleece-peiton, vauvan vaunupussin, vauvan peiton, verhoparin sekä useita suuria lakanoita.
Työvaiheessa jokainen perheenjäsen kävi petiä ihmettelemässä ja testailemassa. Norriskin viihtyi torkkumassa kankaan päällä, kun ompelin petiä muotoonsa.
Lopputulos on kyllä mukava löhöilypeti. Taitaa jokainen karvaton ja karvainen tämän asunnon asukas vuorollaan pötkötellä pedillä, sillä nyt seuraa paljastus, Norris ei edes välitä pedeistä! Se saattaa hetken olla pedillä, jonka jälkeen Norris siirtyy mieluummin viileälle lattialle nokosille.
 |
| Koekäytössä |
Olen kyllä tyytyväinen, että sain pedin valmiiksi, sillä harvoin mikään askarteluni oikeasti valmistuu. Tästä pedistä inspiroituneena haluaisin tehdä portaidemme alle isoista tyynyistä sellaisen fiilistely nurkkauksen, missä voisi lukea satuja ja kuunnella musiikkia. Siihen projektiin tarvitsen kyllä ompelukoneen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)